Hyvää ystävääni lainaten: "On se leivonta vaan niin terapeuttista."
Niinhän se on. Ja joskus - aika useinkin - mopo karkaa. Niin myös tänään.
Tämän päivän piti olla vain siivouspäivä. Sitten lupasin miehille iltapalaksi perunarieskaa.
Matkan varrella perunarieskat vaihtuivat kasvisrieskoiksi. Bella Baien hyvään rieskareseptiin sopi ripaus auringon värejä. Samalla tämä äiti ujutti taas Apilanutun ruokaan lisää kasviksia - ja käytti Aurinkoiselle soseutettujen juuresten tähteet hyödyksi.
Sitten huomasin keittiössä pari viikkoa sitten tekemäni välttämättömyyshankinnan. Ostin silikonisen muotin, jonka avulla voi paistaa pannulla viikonloppuaamujen iloksi sydämenmuotoisia kananmunia. Ei muuta kuin sydänmuotti leivinpaperin päälle ja lusikalla taikinaa muotin sisään. Rieskataikina pysyi sydämenmuotoisena yllättävän hyvin sittenkin, kun muotin nosti pois. Silikonimuotin sijasta taikinan voi varmasti lusikoida pellille esimerkiksi ison sydänpiparkakkumuotin avulla.
Aurinkoisen sydänrieskat (Bella Baiea mukaellen)
Kaksi pientä porkkanaa, kaksi perunaa ja pala bataattia keitettynä
purkki kermaviiliä
kananmuna
suolaa maun mukaan
1 dl kaurahiutaleita
2dl vehnäjauhoja
loraus rypsiöljyä tai sulatettua voita
Soseuta kasvikset ja sekoita joukkoon muut aineet. Paista 250 asteessa reilut 10 minuuttia.
Nälkä kasvaa syödessä. Keittiötä siivotessani huomasin, että muutama banaani on pilaantumassa. Muistin Anringon hyvän banaanikakun. Tapani mukaan muokkasin sitäkin.
Tein aluksi taikinan tismalleen ohjeen mukaan. Anrin ohje löytyy ainakin täältä.
Taikinaa tehdessäni mietin, että yksi lempimakuyhdistelmistäni - banaani ja puolukka - saattaisi sopia tähänkin.
Paistoin puolesta taikinasta banaanikakun Anringon tapaan. Puoleen taikinaan lisäsin puolukoita ja vajaan kourallisen fariinisokeria. Hyvää tuli! Kirpeä puolukka on hyvä vastapari makealle banaanille.
Ei kahta ilman kolmatta... Miehen ja Apilanutun jäljiltä sydänrieskoja oli jäljellä kolme. Jos aamuksi mieli tuoretta leipää, oli keksittävä vielä jotain. Ruispaloja!
Nyt viimeinen ruispalapellillinen on uunissa. Talo nukkuu. Minä juon kahvia ja syön uunituoretta ruisleipää hiljaisuudessa.
Siivouspäivästä tuli myös leivontapäivä. Terapiaa, jos mikä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti