Meillä harrastetaan kiukuttelua

Viimeisimmässä Perhe-lehdessä on juttu superperheestä. Kirjoituksen mukaan lapset eivät koskaan kiukuttele vaan harrastavat. Ehkä meillä sitten kiukutellaan senkin edestä?

Apilanutulla riittää temperamenttia ja se on hyvä se! Pahin uhma taitaa onneksi olla ainakin hetkellisesti talttumassa. Siltä meillä harrastetaan kiukuttelua - mielestäni oikeanlainen kiukuttelu on välillä erittäin jees! Miten muuten lapset oppisivat käsittelemään ja näyttämään myös negatiivisia tunteitaan?

Lehtijutussa perheen äidin mukaan kiukuttelemattomuus on merkki siitä, että lapset ovat onnellisia. Mielestäni se ei  mitenkään voi olla onnellisuuden mittari.

Pikemminkin kiukuttelu on merkki siitä, että lapsi kokee vanhempansa niin turvallisiksi, että kurjiakin tunteita voi näyttää. Ja meillä känkkäränkkä saattaa välillä purra aikuisiakin. Vaikka joskus riidelläänkin, niin kaikki erimielisyydet aina myös sovitaan, se on meidän linja.

Tänään meillä on ollut ilahduttavan ihana, kiukuton päivä. Sellainen arjen aarrepäivä, leppoisa ja nauruntäyteinen.

Silti teema nousi jälleen mieleeni, kun näin ensimmäisen jakson superperheestä kertovasta televisiosarjasta. Katsoitteko te muut sarjaa? Mitäs tuumaatte?

Minä hetkenä tahansa...

My Cinnamon Girlin kesämallistosta on julkaistu muutama lisäkuva merkin Facebook-sivuilla. Yhäkin näyttää hyvältä - mallistoa odotettaneen myyntiin minä hetkenä tahansa. Ainakin meillä haluttaisiin jo nähdä, mitä kaikkia ihanuuksia on tulossa...

En ole uskaltanut vielä juurikaan hankkia kesävaatteita lapsille, ensin on nähtävä nämä!

Arvonnan voittaja

Pyydän anteeksi, että sisustustarra-arvonnan voittajan arpominen on näin viipynyt! On se vaan kumma, kuinka päivät vaan katoavat kaikessa arkitouhussa...

Anyway, voittaja on Niinu! Onnea! Otathan minuun pian yhteyttä, jotta pääset valitsemaan juuri teille sopivia tarroja!

Huomenna, keskiviikkona, palaan blogimaailmaan viikon tauon jälkeen. Toivottavasti te lukijat olette yhä täällä!

Elefanttimarssia

Meillä kuljetaan kesällä elefanttimarssia... Olen etsiskellyt lapsille kivoja kevät- ja kesäkenkiä. Livie & Lucan elefanttikenkiä harkitsin jo viime keväänä, mutta nyt ne on tilattu!

Apilanuttu marssii kirkkaansinisissä. Vanhemman malliston turkooseja ei löytynyt oikean kokoisina enää mistään.

Kuva: Shoes for little feet

Näitäkin etsin ja etsin, koko 10 oli kaikkialta loppu. Täältä löytyi lopulta yksi pari. Shoes for little feet -nettikauppa on minulle uusi tuttavuus. Onko teillä muilla kokemuksia? Hinta pysyy postikulujen ja tullienkin jälkeen edullisempana kuin mitä kengät maksavat Suomessa.

Aurinkoiselle löytyi sitten ne turkoosit kotimaisesta Gredelinistä. Aiemmin olen vierastanut sinistä Apilanutullakin, mutta nyt se näyttää hyvältä jopa tytöllä. Niin se maku muuttuu!

Kuva: www.bumble-baby.com

Shoes for little feet -tilaukseen olisi voinut listata kenkiä loputtomasti, jos vaan kukkaro olisi kestänyt. Nämä kävivät ostoskorissa kaksi kertaa.

Kuva: Shoes for little feet

Mutta järki voitti ja ostoskoriin päätyi elefanttikenkien lisäksi vain käytännölliset ja väriltään varmat vaaleanpunaiset Aurinkoiselle.

Kuva: Shoes for little feet

Kevään ostoslistalla ovat vielä turkoosit Kavatit Apilanutulle ja jotkut vaaleanpunaiset kesäkengät Aurinkoiselle. Onneksi Ellokselta tupsahti juuri hyvä alennuskuponki...

Nimipäiväsankari

 

Meillä on vietetty tänään ihan ensimmäistä nimipäivää.

"Auringon säteet villisti hyppivät, 

huurretta kevään harteilta nyppivät. 

Heittävät ilmaan kultaisen kilon, 

tuovat meille kevään ilon."

Onnea Aurinkoinen!

Muistutus sisustustarrojen arvonnasta

Vielä ehtii mukaan sisustustarra-arvontaan! Tarroilla saa aikaan kaikkea kivaa, perinteisten seinötarrojen lisäksi voi keksiä melkein mitä tahansa... Meillä on monta Pikkukaupungin Tarratyttöjen tekemää valokuvakehystä tekstillä, samaan tyyliin kuin tämä.

Vanhoja ikkunanpokia on meilläkin jemmassa odottamassa tuunausta, mutten vielä ole saanut aikaiseksi muuttaa niitä valokuvakehyksiksi. Ajattelin laittaa yhteen ikkunaan lasten kuvat, tarratekstinä nimet ja painaa sormivärillä vielä lasten kädenjäljet.

Jossain vaiheessa hankintalistalla ovat myös nuo portaiden numerot.

Arvonnan voittaja saa valita itselleen tarroja 50 eurolla. Osallistua voi täällä. Osallistumisaikaa on vielä huominen päivä. Tervetuloa mukaan!

Kuvat: Pikkukaupungin Tarratytöt

My Cinnamon Girl lupasi teille yllätyksen!

Mukavia uutisia! My Cinnamon Girlin pääsuunnittelija Kari Thomassen oli minuun yhteydessä. Hän tahtoo järjestää blogini lukijoille yllätyksen, kunhan uusi mallisto ilmestyy...

 Kuvat: My Cinnamon Girl

Uhkaava muistonmenetys

Kamala säikähdys.
Aurinkoisen ensimmäiset kuvat ovat pyörineet kameran muistikortilla nyt seitsemän kuukautta. Krrhhm. Olisi todellakin ollut syytä tarttua asiaan aiemmin. Mutta ei, olen valokuva-asioissa täysin toivoton.
Tänään vihdoin ryhdyin valikoimaan ja siirtämään kuvia koneelle. Kortilla oli lähes 600 räpsäystä, täysin karsimattomia kuvia, kaikki kelvottomat otokset ja harhalaukauksetkin mukana.
Kamera kiinni tietokoneeseen, kuvat näkyivät ja sitten - vhum, pelkkää tyhjää. Muistikortti teki tenän. Ei kuvan kuvaa kullanarvoisista ensihetkistä.
Hätäännys. Soitto isomman kaupungin valokuvausliikkeeseen ja syöksy sinne kaupunkiin. Reilun tunnin hengailu ja odottelu. Pelastus!
Ammattilaiset saivat kaivettua kortilta yhtä vaille kaikki 594 kuvaa. Kaupunkiin ajallessani mietin, että 600 ruudun joukossa oli oikeasti noin kymmenen korvaamatonta kuvaa, kullanarvoista hetkeä.
Tässä niistä osa:
 

 Apilanutun ja Aurinkoisen ensikohtaaminen. 

Aurinkoinen lähdössä sairaalasta kotiin.

 Ruusun aikaa.

Synnytysosaston tunnelma oli viime kesänä taianomainen. Apilanutun ajalta muistot eivät ole parhaita mahdollisia, mutta Aurinkoisen aikaan siellä oli vaan niin hyvä olla. Jo synnytyssalissa Aurinkoinen puettiin villaiseen kapaloon, jota kätilöt kutsuivat toukkapussiksi. Neuloin osastolla kolmen päivän aikana meille samanlaisen. Neuloin ja ihastelin nukkuvaa vauvaa.

Mikä tästä aarteesta tulee?

Ostimme miehen kanssa kuvan perusteella vanhan kaapin - jälleen. Päätös piti tehdä nopeasti, emmekä kyselleet sen enempää kun hinta oli pieni.

Meni aikaa ja saimme kaapin. Jos hinta oli pieni, niin oli kaappikin! Kuvassa se näytti isolta. Ensin hämmennyin ja sitten innostuin. Sehän on aarre!

Täydellinen kaappi toimivine lukkopesineen ja lasiovineen, mutta lasten kokoa. Kaappi saa pian uuden maalipinnan. Nyt olisi enää päätettävä, että mihin käyttöön kaappi laitetaan. Ideoita on liian monta.

Olin suunnitellut tekeväni vanhasta, kauniista hyllystä kodin meidän pupuille, joilla on paha ongelma syntyvyydensäännöstelyssä - siitä lisää myöhemmin.

Mutta mitä mieltä olette, olisiko tämä kaappi kuin luotu Maileg-pupujen kodiksi? Vai lasten kirjakaapiksi? Vai askartelutarvikekaapiksi pienen pyödän ja tuolien seuraan?

Ps. Viikonloppuna löysin kirpputorilta tapettipaperit siihen pupujen taloon. Kuvassa on myös paikallisesta halpakaupasta bongatut pehmeät, vetoketjulla suljettavat säilytyslaatikot. Näitä oli sekä kukallisena että pilkullisena, vaikea valinta sekin...

Inhokki ui uudelleen kattilaan

Yksi äitiysloman monista hyvistä puolista on se, että on aikaa panostaa arkiruokaan. Pitkäaikaistavoitteemme on syödä entistä terveellisempää, lisäaineettomampaa ja luomumpaa ruokaa. Etenemme tavoitteessa hitaasti, pienin askelin ja voimien mukaan.

Viime aikoina olen leiponut valtaosan meillä syötävästä leivästä itse. Yritämme suosia mahdollisimman paljon myös sesonkiruokia ja etenkin kalaa ja riistaa.

Meillä on keittiössä toimiva työnjako, minä kokkaan uudempaa ja kansainvälisempää, miehen bravuureja ovat kotimaiset perinneruoat. Jos minä laitan ruokaa kyyhkysistä, täytän linnut omenachutneyllä, miehen käsissä samoista linnuista tulee klassista pataa...

Talven sesonkiherkku on made. Lapsuustalvista muistan elävästi vastenmielisen matikkakeiton. Matikkakeitto oli ainoa ruoka, josta en kertakaikkiaan pitänyt. Pyörittelin kalanpaloja lautasella loputtomasti.

Nyt madesoppa on ehdotonta talviherkkua. Miehen loistavalla reseptillä keitettynä se maistuu myös lapsille.

Madekeitto
1-2 perattua ja nyljettyä madetta
8 perunaa
4 porkkanaa
2 sipulia
1,5 litraa vettä
1 purkki ranskankermaa
2,5 dl kermaa
5 laakerinlehteä
maustepippuria
suolaa
voita
kuivattua ja tuoretta tilliä

Laita kattilaan vesi, suolaa runsas teelusikallinen, laakerinlehdet ja mateet. Kun liemi kiehuu, kuori pinnalta pois vaahto. Keitä noin 15 minuuttia. Nosta kala pois liemestä lautaselle ja siivilöi liemi kulhoon odottamaan.

Laita kattilan pohjalle reilusti voita ja kuullota silputtu sipuli. Lisää porkkanat ja perunat. Anna hautua hetki. Kaada liemi takaisin kattilaan ja anna kiehua.

Poista mateesta ruodot ja lisää kala keittoon. Mausta keitto tillillä ja maustepippurilla. Lisää kerma ja ranskankerma, lisää suolaa tarvittaessa.

Silppua keiton pinnalle tuoretta tilliä. Tarjoa paahdetun ruisleivän kanssa.

Tänään meillä ei ollut tuoretta tilliä ja silppusimme keiton päälle basilikaa. Yllättävän hyvää oli sekin!

Mistä on pienet tytöt tehty?

Tänään on aikaa ottaa esille ompelukone ja viimeistellä jo pitkään työn alla olleet tyynyt. Pellavatyynyjen tekstit ovat silitettävää, pestävää ja kestävää tarraa, kiitos kuuluu Pikkukaupungin Tarratytöille!

Aurinkoisen tyynyssä on runo pienistä tytöistä, Apilanutun tyynyssä pojista. Pitsiä vaille valmista...

Näiden paikka tulee olemaan vanhoissa nojatuoleissa, joiden yläpuolelle ripustetaan mustavalkoiset kuvat lapsista.

Tarratytöt tahtoo arpoa lukijoitteni kesken iki-ihania tarratekstejä 50 eurolla. Voittaja saa valita tarrat oman makunsa mukaan. Tekstejä voi käyttää käytännössä missä vain: seinällä, valokuvakehyksissä, purkkien kyljissä... Ihanuuksia pääsee kurkkimaan täällä.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä kirjoitusta. Jos kommentoit nimettömästi, jätä itsestäsi kuitenkin joku puumerkki, jonka perusteella sinut voi tavoittaa! Osallistumisaikaa on 10.3. saakka.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Luetaan Laastari-Lassi!

Meillä kuuluu ainakin sata kertaa päivässä: Luetaan possun viejaat! Luetaan Laattali-Lassi!

Apilanuttu on Tammen kultaisten kirjojen suurkuluttaja. Kuulumme sarjan omaan kirjakerhoon ja saamme paketin kerran kuussa.

Joka kuukausi postilaatikkomme tupsahtaa kaksi uutta suosikkikirjaa, joita luetaan uudelleen ja uudelleen. Antti autotehtaassa, Possun hauskat vieraat, Luiseva puiseva Leijona, Hiekkarannalla, Pikkuveli, Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri...

On mukavaa lukea lapselle samoja kirjoja, joita jo isovanhemmatkin ovat lukeneet. Tammen kultaiset kirjat henkivät vanhaa arvomaailmaa, jonka toivon omien lapsienikin monilta osin omaksuvan.

Ei liikaa vauhtia eikä vaarallisia tilanteita, vaan eläimiä, opettavaisia tarinoita ja perhe-elämää. Se on meidän juttu!