Aurinkoisen ensimmäiset kuvat ovat pyörineet kameran muistikortilla nyt seitsemän kuukautta. Krrhhm. Olisi todellakin ollut syytä tarttua asiaan aiemmin. Mutta ei, olen valokuva-asioissa täysin toivoton.
Tänään vihdoin ryhdyin valikoimaan ja siirtämään kuvia koneelle. Kortilla oli lähes 600 räpsäystä, täysin karsimattomia kuvia, kaikki kelvottomat otokset ja harhalaukauksetkin mukana.
Kamera kiinni tietokoneeseen, kuvat näkyivät ja sitten - vhum, pelkkää tyhjää. Muistikortti teki tenän. Ei kuvan kuvaa kullanarvoisista ensihetkistä.
Hätäännys. Soitto isomman kaupungin valokuvausliikkeeseen ja syöksy sinne kaupunkiin. Reilun tunnin hengailu ja odottelu. Pelastus!
Ammattilaiset saivat kaivettua kortilta yhtä vaille kaikki 594 kuvaa. Kaupunkiin ajallessani mietin, että 600 ruudun joukossa oli oikeasti noin kymmenen korvaamatonta kuvaa, kullanarvoista hetkeä.
Tässä niistä osa:
Apilanutun ja Aurinkoisen ensikohtaaminen.
Aurinkoinen lähdössä sairaalasta kotiin.
Ruusun aikaa.
Synnytysosaston tunnelma oli viime kesänä taianomainen. Apilanutun ajalta muistot eivät ole parhaita mahdollisia, mutta Aurinkoisen aikaan siellä oli vaan niin hyvä olla. Jo synnytyssalissa Aurinkoinen puettiin villaiseen kapaloon, jota kätilöt kutsuivat toukkapussiksi. Neuloin osastolla kolmen päivän aikana meille samanlaisen. Neuloin ja ihastelin nukkuvaa vauvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti