...ja muita tarinoita lapsiperheen iltaelämästä.
Meillä palautetaan kuria villiksi äityneeseen ilta- ja yöelämään. Aikanaan Apilanuttu opetettiin nukahtamaan omaan sänkyynsä ihan yksin, sitten lipsuimme säännöstä ja viime aikoina nukkumaanmeno on vaatinut toista tuntia kestävän nukutusmarathonin.
Aurinkoinen puolestaan on saanut tähän saakka nukkua enimmäkseen äidin ja isän vieressä. Järjestely toimi hyvin pikkuvauvan kanssa, mutta tilanne on sittemmin osoittautunut mahdottomaksi.
Kun tähän yhdistetään vielä se, että asumme toistaiseksi auttamattoman ahtaasti, on sirkus valmis. Koska ahtaus helpottanee vasta kesällä yläkerran huoneiden valmistuttua, on iltaryhtiä haettava nyt vallitsevissa oloissa.
Apilanuttu on jätetty sinnikkäästi sunnuntaista alkaen nukahtamaan yksin omaan sänkyynsä. Nukuttaja on hipsinyt olohuoneen puolelle vastaamaan Apilanutun jatkuviin huhuiluihin ja palauttamaan alati karkailevaa kaksivuotiasta takaisin sänkyynsä. Kahtena ensimmäisenä iltana operaatio kesti yli kaksi tuntia kiljunnan säestämänä: "Äiti on ihan tuhma poika. Äiti, sinä olet ihan tuhma poika!"
Tuhmuuteni on kuitenkin lievenemässä ja tunnelin päässä on valoa. Ehkä viikon päästä Apilanuttu pysyy jo sängyssään ihan suosiolla?
Aurinkoisen vauvankoppa vaihdettiin pinnasänkyyn ja tyttö on sopeutunut muuttuneisiin nukkumajärjestelyihin selvästi veljeään paremmin. Neiti nukkuu kellon ympäri eikä herää edes veljensä protestointiin.
Aurinkoisen uusi sänky on oikeasti vanha. Jo lasten vaarin käytössä ollut. Siitä kuvia tuonnempana, nyt otoksia vanhasta nukkumajärjestelystä. Ai miten niin meidän pikkuvauva kasvoi ulos sängystään?
Hyvää yötä ja kauniita unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti