Vietimme mukavan viikonlopun kyläilemässä Apilanutun kummien luona - samalla juhlimme kummityttömme syntymäpäivää. Synttäreiden kunniaksi pukeuduimmekin vähän paremmin...
Kyllä meillä oli mukavaa! Kiitos kummit <3
Samalla kun kummityttö täytti kolme vuotta, Apilanutulle tuli mittariin kaksi ja puoli.
Apilanuttu on aina vaan mainio veikkonen, yhtäkkiä niin iso ja taitava poika. Ainainen palomies, vauhtiville ja papupata. Järki ei vielä aina ehdi vauhdin mukaan, mutta jo paljon aiempaa paremmin.
Apilanuttu kokeilee omaa tahtoaan kovastikin, mutta on herrasmies, osaa pyytää anteeksi ja sanoa kiitos. Apilanuttu osaa jo kertoa, muistella ja suunnitella asioita. Hauska höpöttäjä siis!
Aurinkoinen puolestaan on kahdeksankuinen tutkimusmatkailija, isoveikan ainainen perävaunu.
"Tule, mennään leikkimään", Apilanuttu kutsuu. Ja aina on Aurinkoinen valmis konttaamaan sinne, minne isoveli pyytää. Aurinkoinen yrittää jo nousta seisomaan ja viihtyy pitkiäkin hetkiä polvillaan pystyasennossa. Sillä tavalla yltää muuten yllättävän moneen paikkaan: tiskikoneeseen, pyykkikoneeseen, kirjahyllyyn...
Aurinkoinen on nimensä mukainen, perustyytyväinen ja nauravainen vauva.
Sisko ja veli - he ovat toisilleen äärettömän tärkeät!
Aika kuluu aina vaan liian nopeasti.
Silti Apilanutun lastentarhanopettaja on oikeassa. Se vaihe, jota lapset juuri tällä hetkellä elävät, tuntuu aina siltä maailman parhaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti