Vauhtiviikko kuvina

Meillä on ollut  vauhdikas viikko! Ihana viikko, yllättävä viikko...

Viikko sitten lauantaina olimme apuna ystävien muuttokuorman purkamisessa. Vauva-apulaisia oli paikalla monta.

Sunnuntaina kylässä oli hyvä ystäväni ja hänen tyttärensä - Apilanutun sydänystävä. Kaikin tavoin aurinkoinen päivä.

Alkuviikolla Aurinkoinen oli yhtä rutinaa ja rätinää. Muutenkin jo niin hyväksi muodostunut rytmi on nyt taas hukassa. Pariin viikkoon, sen jälkeen kun tyttö oppi seisomaan, ei neiti ole suostunut nukahtamaan muualle kuin turvakaukaloon. Pitkään olemme yrittäneet, mutta muu ei vaan onnistu. Sängyssä Aurinkoinen nousee seisomaan ja kiukuttelee, vaikka olisi kuinka väsynyt. Turvakaukaloon tyttö nukahtaa minuutissa tai kahdessa. Onneksi Aurinkoisen saa siirrettyä sänkyyn heti sitten nukahtamisen jälkeen.

Asumme vanhassa omakotitalossa ja pihalla riittää ihmeteltävää. Tulen niin onnelliseksi kukista, joita alkaa kurkkia maasta pihan joka kulmalla. Ensimmäiset sinivuokotkin kukkivat jo! Apilanutun mielestä parasta ovat lätäköt.

Viikon puolivälissä talomme pohjasta löytyi jonkinmoinen vaurio, joten ensi kesän remonttisuunnitelmat menivät uusiksi. Pari päivää meni puhelimessa, pankissa.... Onneksi oli muutakin ihmeteltävää. Jo viime kesältä tuttu kesy sorsapariskunta muutti jälleen puronrantaamme.

Torstaina oli lasten muskarin kevätjuhlat. Ihanaa oli! Kamera kuitenkin unohtui kotiin, joten todisteita juhlivista lapsista ei harmiksemme jäänyt. Olin muuten alle kolmevuotiaiden juhlan ainoa äiti, joka oli esiintymislavalla kahdesti. Ensin Aurinkoisen ja sitten vielä Apilanutun kanssa. Kuva on otettu juuri ennen kuin tämä sotkuinen esiintyjä siistittiin juhlavaatteisiin.

Tänään olemme siivonneet miehen kanssa kahdestaan pihaa. Meillä on yhdistetty parisuhde- ja remonttiviikonloppu. Meille ihan paras tapa ottaa rennosti! Ensimmäinen yövapaamme sitten viime kesän. Lapset ovat mummolassa yökylässä ja viihtyvät hyvin.

Omaa aikaa ei arjessa osaa juuri kaivatakaan. Silti tällaiset harvinaiset hengähdystauot ovat enemmän kuin tarpeen.

Kaiken pihansiivouksen ja remontoinnin jälkeen kävimme kaupassa ja laitoimme hyvää ja helppoa ruokaa.

Alkupalaksi najadi-lohta ja katkarapusalaattia

Vuonankaalia
retiisinviipaleita
valkosipuliöljyssä maustettuja jättikatkarapuja
kokojyväruisleipää
najadi-lohta

Sekoita hienoksi pilkottu vuonankaali, viipaloidut retiisit ja maustetut katkaravut. Kasaa paahdetulle ruisleivälle ja nosta päällimmäiseksi lohiruusuke.

Sitten appelsiinimehulla valeltua ankanrintaa, uunissa paistettuja perunoita ja parsaa.

Ankanrintaa
appelsiinimehua
suolaa

perunoita
valkosipulia
öljyä
yrttejä maun mukaan
emmentaljuustoraastetta
suolaa

parsaa

Laita halkaistut perunat uuniin hyvissä ajoin.

Ruskista ankanrintapalat paistinpannussa, ripottele pinnalle suolaa ja valele jonkin aikaa appelsiinimehulla. Sitten uuniin lihalämpömittarin kanssa. Kun ankan sisälämpötila oli 76 astetta, nostimme linnun vetäytymään hetkeksi ennen tarjoilua.

Keita kuorittuja parsannuppuja suolavessä neljä minuuttia.

Ota perunat uunista, ota pehmeä sisus siististi pois kuorista, sekoita joukkoon öljy, mausteet ja juusto. Paahda grillivastuksen alla, kunnes juusto ruskistuu.

 Aamulla jatkamme taas pihatöitä - ihan kaikessa rauhassa. Illalla odotamme sitten jo malttamattomana lapsia kotiin.

Sitten uusi viikko saa alkaa!

Taiteilua

 Tällä viikolla molempien lasten muskareissa on taiteiltu. Aurinkoisen ryhmässä alkuviikolla oli vauvoja värikylvyssä ja siinä missä moni tyytyi maistelemaan "värejä" kaikessa rauhassa, otti meidän neiti tuon värissä kylpemisen ihan kirjaimellisesti.

Apilanutun muskari oli tänään. Se oli jälleen taiteilua monessakin mielessä. Muskariin meneminen on aina ja kaikkien mielestä kivaa. Siellä oleminen on kivaa sekin, joskin vaatii vähintäänkin lehmän hermoja.

Apilanuttu odottaa muskaria niin, ettei malttaisi millään istua siellä paikallaan. Pitäisi juosta, heitellä soittimia ja saada täysi huomio kaikin keinoin. Huoh...

Kun yritän saada pojan rauhoittumaan syliini on kommentti ja kiukuttelun aihe aina sama: Äiti, älä pidä minutta kiinni!

Koko vuoden aikana kokonaista yksi muskari on sujunut ihan rauhassa, aina muuten keskittyminen (ja käyttäytyminenkin) on hakusessa. Tilanne on matkan varrella harmittanut meitä molempia, sekä äitiä että poikaa. Onneksi Aurinkoinen malttaa vielä seurata Apilanutun muskaria turvakaukalossaan!

Tänään aamulla kaikki sujui kuin tanssi. Oli loistava aamu ja odotin myös muskarin onnistuvan hyvin. No ei ihan...

Kaksivuotiaana on oltava yhtä aikaa iso ja pieni eikä se ole helppoa! Alku sujui mainiosti, mutta sitten alkoi vanha ja tuttu meininki...

Hetkittäin on voimaton olo, kun tuntuu, ettei mikään auta tilannetta. Monta kertaa muskaripäivinä on kertakaikkinen huono äiti -fiilis. Ja pettymys omaan itseensä: miksen minä osaa paremmin? Tänään se ei ole ihan unohtunut vieläkään, vaikka muskarin jälkeen kaikki sujui taas mainiosti.

Miten sitä oppisikaan päivä päivältä paremmaksi äidiksi? Tänäänkään en muskarissa osannut aina suhtautua tahtoikäiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja toisaalta - mikä edes on se ainainen paras mahdollinen tapa?

Vastakohta muihin samanikäisiin, rauhassa laulaviin ja soittaviin lapsiin on melkoinen. Ei sillä, en minä omaani kehenkään muuhun vaihtaisi!

Apilanuttu on voimakas luonne ja vähintäänkin vauhdikas. Minä olen samanlainen, joten ymmärrän poikaa hyvin. En voi silti kieltää, etteikö välillä olisi haastavaa. Viimeisen parin kuukauden aikana on kuitenkin onneksi otettu valtava harppaus hyvään suuntaan.

Me olemme kasvaneet yhdessä pitkän matkan. Aiemmin moni asia takkusi, nyt enää vain muskari. Ja koska muskarissa kuitenkin on kivaa, ei periksi anneta!

Sitten se toisenlainen taiteilu. Apilanuttu heittäytyi siihenkin tapansa mukaan täysillä. Maalari maalasi reiän paperiin heti, muttei se vauhtia lannistanut!

Äidin vauhtiveikko <3

Cinnamonit saapuivat!

Kesämallisto on julkaistu. Mallistossa on monen monta ihanaa juttua...

Kuva: My Cinnamon Girl

Illalla täytyy keskittyä mallistoon paremmin. En löytänyt ainakaan nopealla vilkaisulla pojille uutuuksia lainkaan. Harmi!

Nyt me sännätään muskariin, yhä kiirettä ollut tämä arki sitten pääsiäisen.

Nyt alkaa taas rauhallisempi aika, on sitten aikaa kirjoittamiseenkin. Palataan vielä tänään!

Kukkatehdas

Jälleen kerran - olen käsityökoukussa. Tällä kertaa syntyy sarjatyönä kukkahiuspantoja. Kummityttö siskoineen testasi mallia jo viime viikonloppuna. Napakka neule pysyy hiuksissa vauhdikkaammassakin menossa...

Aurinkoisellakin on jo yksi jokaista väriä. Siispä - ennen kuin hukumme kukkapantoihin, kyselen: olisiko kukaan kiinnostunut ostamaan näitä?

Toistaiseksi tuotannossa pinkki, lila ja turkoosi sekä vaaleanpunainen. Vaaleanpunaiset ovat bambulankaisia, muut puuvillaa. Postikuluineen pannan hinta on 18e.

Alla vielä tasapuolisuuden vuoksi myös kummitytön siskot pantamalleina. Oikeasti jokainen tyttö sai erivärisen pannan. Kummityton oma on lila, isoimman siskon pinkki ja keskimmäisen turkoosi.

Suloinen trio!

Onnellinen vahinko

On päiviä, jolloin ruoan olisi oltava valmista mieluiten äsken. Samalla tietysti pää kumisee tyhjyyttään ideoista.

Aamulla olin onneksi napannut pakastimesta sulamaan paketillisen karitsan jauhelihaa. Muuten ruoka sävellettiin niistä aineista, joita jääkaapissa sattui olemaan.


Ihan vahingossa syntyi pikaruokaa, joka osoittautui lopulta niin mainioksi, että tätä tehdään toistekin...

Lammaspyörykät ja rosmariinipannuperunat

Paketillinen lampaan jauhelihaa
1 prk kermaviiliä
kourallinen korppujauhoja
2 kananmunaa
runsaasti valkosipulirouhetta
kaksi teelusikallista punaista currytahnaa
suolaa

Sekoitin aineet ja nostelin lusikalla pellille. Kermaviili teki taikinasta niin notkean, ettei pullien pyöritteleminen maksanut vaivaa!

Keitettyjä perunoita
rosmariinia
valkosipulia
yrttisuolaa
vehnänoraita ruukusta
öljyä 

Lammasmöykkysten paistuessa viskasin pannulla öljyä, valkosipulia ja kuusi suurta eilistä keitettyä perunaa ja rutkasti rosmariinia sekä ripauksen yrttisuolaa. Viime hetkellä silppusin joukkoon reilun nipun vehnänoraita.

Ja vielä...
Löysäksi keitettyjä kananmunia
Sweet chili -kastiketta

Perunoiden kanssa tarjoilin aamupalalta ylijääneet löysäksi keitetyt kananmunat. Sen verran hienostelin, että jokainen sai annokseensa makeaa chilikastiketta kananmunakupissa.

Mainittakoon vielä, että meidän perheessä kananmunien keittäminen on taiteenlaji. Jos munat laittaa keitinveteen huoneenlämpöisinä, on viisi ja puoli minuuttia juuri täydellinen keittoaika.

Vasta ruokapöydässä tajusin, että tässähän se on: pääsiäinen arkilautasella! Viikonloppuna sitten samat aineet vähän juhlavammin...

Toisilleen tärkeät

Vietimme mukavan viikonlopun kyläilemässä Apilanutun kummien luona - samalla juhlimme kummityttömme syntymäpäivää. Synttäreiden kunniaksi pukeuduimmekin vähän paremmin...

Kyllä meillä oli mukavaa! Kiitos kummit <3

Samalla kun kummityttö täytti kolme vuotta, Apilanutulle tuli mittariin kaksi ja puoli.

Apilanuttu on aina vaan mainio veikkonen, yhtäkkiä niin iso ja taitava poika. Ainainen palomies, vauhtiville ja papupata. Järki ei vielä aina ehdi vauhdin mukaan, mutta jo paljon aiempaa paremmin.

Apilanuttu kokeilee omaa tahtoaan kovastikin, mutta on herrasmies, osaa pyytää anteeksi ja sanoa kiitos. Apilanuttu osaa jo kertoa, muistella ja suunnitella asioita. Hauska höpöttäjä siis!

Aurinkoinen puolestaan on kahdeksankuinen tutkimusmatkailija, isoveikan ainainen perävaunu.

"Tule, mennään leikkimään", Apilanuttu kutsuu. Ja aina on Aurinkoinen valmis konttaamaan sinne, minne isoveli pyytää. Aurinkoinen yrittää jo nousta seisomaan ja viihtyy pitkiäkin hetkiä polvillaan pystyasennossa. Sillä tavalla yltää muuten yllättävän moneen paikkaan: tiskikoneeseen, pyykkikoneeseen, kirjahyllyyn...

Aurinkoinen on nimensä mukainen, perustyytyväinen ja nauravainen vauva.

Sisko ja veli - he ovat toisilleen äärettömän tärkeät!

Aika kuluu aina vaan liian nopeasti.

Silti Apilanutun lastentarhanopettaja on oikeassa. Se vaihe, jota lapset juuri tällä hetkellä elävät, tuntuu aina siltä maailman parhaalta.