Arki alkaa huomenna. Hui!
Molempien lasten päiväkotireput ja unipuput odottavat eteisessä. Haikeaa, mutta totta. Vauvavuosi on taas ohi.
Mielelläni olisin ollut yhä lasten kanssa kotona. Mutta kun se ei ole mahdollista, on tämä vähintäänkin toiseksi paras vaihtoehto.
Apilanuttu palaa tuttuun pieneen päiväkotiin - ja Aurinkoinen pääsee mukaan. Ihan mahtavaa, että saimme toisenkin paikan tuolta todella suositusta paikasta! Siinä mielessä voin tehdä töitä täysin rauhallisin mielin. Päiväkodissa on tuttu todella pieni ryhmä, loistavat hoitajat ja idyllinen ympäristö.
Minä siirryn huomenna kesälomalta virkavapaalle, kirjoittamaan kirjaa. Olen onnellinen tästä mahdollisuudesta, jonka sain nopeammin kuin uskalsin toivoakaan. Saan kirjoittaa kokopäiväisesti apurahan turvin vuoden loppuun saakka. Silloin käsikirjoituksen on oltava kustantajalla ja palaan takaisin omaan työhöni.
Tämä syksy on enemmän kuin olen uskaltanut toivoakaan. Vaikka kirjan kanssa tulee varmasti kiire, saan tehdä töitä pääosin kotona kaikessa rauhassa. Lapset ovat hoidossa kolmena päivänä viikossa ja neljä päivää vietämme lasten kanssa rauhallista kotielämää.
Ehkä tämä syksy ei kuitenkaan ole hui. Apilanuttu odottaa jo kovasti huomista ja kavereiden tapaamista. Minä jännitän ennen kaikkea sitä, kuinka Aurinkoinen suhtautuu muutokseen.
Kesä on kulunut vauhdilla ja aika on kulunut kaikkeen muuhun niin, että blogin kirjoittaminen on jäänyt. Arjen alkaessa palaan myös blogin pariin ja aion kirjoitella tännekin päivittäin.
Toivottavasti joku on vielä täällä kuulolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti