Nyt se on menoa...

Arki alkaa huomenna. Hui!

Molempien lasten päiväkotireput ja unipuput odottavat eteisessä. Haikeaa, mutta totta. Vauvavuosi on taas ohi.

Mielelläni olisin ollut yhä lasten kanssa kotona. Mutta kun se ei ole mahdollista, on tämä vähintäänkin toiseksi paras vaihtoehto.

Apilanuttu palaa tuttuun pieneen päiväkotiin - ja Aurinkoinen pääsee mukaan. Ihan mahtavaa, että saimme toisenkin paikan tuolta todella suositusta paikasta! Siinä mielessä voin tehdä töitä täysin rauhallisin mielin. Päiväkodissa on tuttu todella pieni ryhmä, loistavat hoitajat ja idyllinen ympäristö.

Minä siirryn huomenna kesälomalta virkavapaalle, kirjoittamaan kirjaa. Olen onnellinen tästä mahdollisuudesta, jonka sain nopeammin kuin uskalsin toivoakaan. Saan kirjoittaa kokopäiväisesti apurahan turvin vuoden loppuun saakka. Silloin käsikirjoituksen on oltava kustantajalla ja palaan takaisin omaan työhöni.

Tämä syksy on enemmän kuin olen uskaltanut toivoakaan. Vaikka kirjan kanssa tulee varmasti kiire, saan tehdä töitä pääosin kotona kaikessa rauhassa. Lapset ovat hoidossa kolmena päivänä viikossa ja neljä päivää vietämme lasten kanssa rauhallista kotielämää.

Ehkä tämä syksy ei kuitenkaan ole hui. Apilanuttu odottaa jo kovasti huomista ja kavereiden tapaamista. Minä jännitän ennen kaikkea sitä, kuinka Aurinkoinen suhtautuu muutokseen.

Kesä on kulunut vauhdilla ja aika on kulunut kaikkeen muuhun niin, että blogin kirjoittaminen on jäänyt. Arjen alkaessa palaan myös blogin pariin ja aion kirjoitella tännekin päivittäin.

Toivottavasti joku on vielä täällä kuulolla!

Ruususen juhlat

Onnistuneen juhlan jälkeen olo on aina mainio. Tälläkin kertaa päivänsankari säteili juhlatuulta ja kunhan tiskit oli tiskattu, istuin minäkin juomaan kupin kahvia ihan rauhassa.

Kaikilla oli - ja on - hyvä mieli. Tältä meillä näytti.

Juhlan jälkeen mummun tekemää mansikkamehua oli juotu melkoiset määrät. Mehu tarjoiltiin isoista vauvanruokapurkeista tehdyistä juhlalaseista.

 Tavallisesti niin rohkea Aurinkoinen oli juhlan aluksi melkoinen sylihiiri, itkuinen sellainen. Vielä onnittelulaulun aikaan sankari tarvitsi tuttia, sittemmin alkujännitys karisi.

Prinsessajuhlissa syötiin tietysti kakkuja. Kinuskikissan lohikeikauskakku kuuluu meillä juhlaan. Tein sitä ensimmäisen kerran Aurinkoisen ristiäisiin sydönkuvioilla, jouluksi tähtikuviolla ja nyt tietysti kruunukuvioisena. Mieletön resepti, suosittelen!

Lisäksi meillä tarjottiin kinkkuvoileipäkakkua leivoksina. Pienet pyöreät leivokset tarjoiltiin tietysti vaaleanpuna-valkopilkullisista ja vaaleanpunaruudullisista muffinssivuoista.

Olen pitkään etsinyt reseptiä hyvään vadelma-suklaakakkuun. Jokaisessa kokeilemassani reseptissä on ollut jotain parannettavaa, mutta nyt se löytyi! Pienen vispiläkaupan kakusta saattaa tulla meillä lohikeikauskakun veroinen klassikko. Kerrankin suklaakakku, joka on suklainen, mutta samalla kirpeän raikas.

Kuorrutin vain kakun pinnan ja koristelin laidat itsetehdyillä suklaatikuilla. Kakun päälle nostettiin Aurinkoisen käden kuva, joka oli painettu mansikkasuklaamassaan.

Varsinainen synttärikakku oli täytetty mansikkasoseella, vaniljakiisselissä ja tuoreilla mansikoilla. Kakkua koristi sokerinen ruusuköynnös ja tietysti se kynttilä.

Ihan oikeista ruusuista väsäsin kukka-asetelmia pöydille. Täytin astiat sammalella ja painoin siihen pystyyn ruusuja, neilikoita ja omenanraakileita. Yhden kimpun kokosin kynttilälyhtyyn ja ripustin sen vaaleanpunaisten ilmapallojen viereen omenapuuhun, valkoisen korituolin päälle. Siitä kuvia myöhemmin.

Ruokapöydän asetelman kokosin vanhaan keittokulhoon ja noutopöydän asetelman kirpputorilta ostettuun ruusukuppiin.

Päivänsankari rapisteli lahjapaperia, sai ensimmäistä kertaa kakkua ja tahtoi toisenkin palan. Leikki ja naureskeli.

Apilanuttu, mies ja minä teimme pikkusiskolle lahjaksi nukkekodin ja hankimme sinne asukkaaksi hiiriperheen.

Aurinkoisen muista lahjapaketeista paljastui muun muassa pupukäsinukke, Fjällrävenin Kånken-reppu, kirjoja ja kummitädin huovuttamia leikkiruokia kauniissa korissa.

Aurinkoisen syntymäpäivät olivat ikimuistoiset! Kiitos kaikille!

Päivänsankari

Aurinkoinen täytti tänään sunnuntaina vuoden! Ja käveli ensimmäiset askeleensa. Ihana, valloittava peikkoneiti.

Rakastan lasten synttärijuhlien järjestämistä. Yksivuotisjuhlat ovat juhlista parhaimmat. Tällä(kin) kertaa askartelin, leivoin ja tein kukka-asetelmia yötä myöten. Ja nautin joka hetkestä.

Juhlat itsessään sujuivat hyvin, vieraat viihtyivät ja päivänsanakri nautti juhlistaan alkuarkailun jälkeen. Ystäväni Anne kuvasi juhlissamme tälläkin kertaa. Itse ehdin kuvaamaan vasta myöhään illalla vieraiden lähdettyä.

Huomenna luvassa siis iso nippu kuvia ja lastenjuhlavinkkejä resepteineen!

Ps. Harmi, että yhdet kummit eivät päässeet paikalle sairastumisen takia. Heidän kanssaan juhlimme sitten erikseen.